Rekrytointi ja sosiaalinen media

Kesän aluksi löysimme itsemme Mediamaisterissa uudesta tilanteesta, jossa pari keskeistä työntekijää lähti pitkän työuran jälkeen etsimään uusia haasteita uusista ympyröistä. Käytännössä piti löytää uutta asiantuntijaosaamista taloon ja aika nopeastikin ja lisäksi kesä ja kesän lomakausi päälle jyräten.

Tarvittavien taustapäätösten jälkeen huomasin saaneeni tehtäväkseni löytää nämä uudet maisterit. Ensimmäinen strategia oli, että laitetaan Tampereen, Helsingin ja Turun pääsanomalehtiin ilmoitukset ja käytetään rekrytointia myös samalla markkinointiin. Tästä strategiasta kuitenkin melko nopeasti vaihdettiin vähän uudempaan menetelmään eli arvioimme lehtien kustannusten olevan liian korkeat suhteessa menetelmän toimivuuteen kokonaisuudessaan. Ehkä kustannukset olisivat sinänsä olleet ihan ok, jos tosiaan rekryilmoitusten olisi katsottu olevan myös markkinointia, mutta tästä huolimatta päädyttiin siihen, että levitetään tietoa www-sivujen ja verkostojen sekä sosiaalisen median avulla.

Sinänsä häpeällisenä yksityiskohtana tässä kohtaa törmäsin sellaiseen pieneen yksityiskohtaan, että meidän sisäisessä prosessissa www-sivujen päivitys oli tehty niin monimutkaiseksi, että rekryilmoitusten sivuille saaminen kesti minusta tolkuttoman kauan. Joten kirjoitin rekryilmot ensin omaan blogiini ja sitä kautta tieto lähti pienelle ryhmälle Twitter-tilini kautta. Lisäksi kun sain käsiini Mediamaisterin Twitter-tilin, niin sain viestin menemään huomattavasti isommalle joukolle Mediamaisteria seuraavia henkilöitä ja tahoja. Jossain vaiheessa onnistuin saamaan tiedot myös www-sivuillemme ja kirjasin itselleni syksyn kehitysprojektisi www–sivumme ja niiden päivitysprosessit.

Näiden toimien ansiosta alkoi jo puhelin soida ja sähköpostiin ilmaantua hakemuksia ja kyselyjä. Yllätyin positiivisesti tehokkuudesta.

Seuraavaksi päätettiin kokeilla myös LinkedIn-palvelun rekrytointitoiminnallisuutta (Post a Job). Tuolta napsahti heti yksi hakija ja perään ihan mukava määrä seuraavien viikkojen aikana. LinkedIn -palvelun kautta törmäsin pieneen lieveilmiöön tai ainakin se sijoittui tämän palvelun kokeilun aikaan eli minulle alkoi tulla työnhakuilmoituksia Intiasta, Romaniasta ja Virosta. Ei tässä sinänsä mitään, mutta suurin osa näistä hakijoista eivät olleet ollenkaan hakemassa niitä töitä, joita me tarjosimme. Minusta hauskin oli virolainen pariskunta, joka olisi pitänyt majoittaa ja olivat valmiita tekemään kaikenlaisia remonttihommia. Hetken mietin uutta tuotetta Mediamaisterille, mutta luovuin ajatuksesta.

Www-sivut ja sosiaalinen media (poislukien Facebook omalta osaltani, koska sitä boikotoin edelleen) osoittautuivat erinomaisesti toimivaksi kanavaksi rekrytoinnissa. Ei minulla mitään sen kummallisempaa tutkimusaineistoa ole käytössä, mutta jotenkin tuntuu, että tuossa näkyi myös positiivisesti se, että töitä hakivat sellaiset henkilöt, jotka olivat jo ennestään meistä kiinnostuneita ja seurasivat meitä erilaisilla välineillä. Tähän täytyy toki lisätä myös ihan käytännön verkostot, joita kautta viestiä välitti ja kiinnostuneista kyseli.

Toinen teema näiden välineiden lisäksi oli itse haastattelut. Suomalaisillehan ei taida ylipäätään olla kovin luontevaa itsensä kehuminen ja sen todistaminen, että juuri minä olisin paras teidän paikkaanne. Ja tietyssä mielessä tuon kanssa pitääkin olla tasapainossa siinä mielessä, että minusta kaksi tärkeintä asiaa on haastattelussa seuraavat: 1) kerro mitä osaat ja missä olet hyvä ja 2) ole kiinnostunut paikasta ja firmasta jota haet. Tietynlainen aktiivisuus ja tilanteeseen tarttuminen osoittaa tuossa haastattelussakin sitä, että pystyy myös asiakastyössä hoitamaan erilaisia tilanteita. Ylipäänsä aktiivisuuden koen noissa tilanteissa positiiviseksi – aktiivisuus siinä, että on kiinnostunut paikasta, jota hakee  ja toisaalta aktiivisuus siinä, että haluaa kertoa, että millainen työntekijä on. Itse koen, että noissa tilanteissa rehellisyydestä palkitaan, koska parempi löytää rehellisyyden kautta se itselle paras paikka kuin epärehellisesti paikka, jossa ei sitten viihdykään.

Hmm – tiedä sitä sitten – varmaan jollakin alan ammattilaisella on tähän enemmänkin annettavaa ja voi jopa olla eri mieltä kanssani, mutta nämä olivat ne omat tunnelmat kesän rekrytointiurakkaan liittyen. Varsinaisten rekrytointifirmojen palvelut jätettiin muuten myös hyödyntämättä. Perusteluina – ehkä vähän kevyinä sellaisina – kalleus ja epäluulo toimivuudesta.

Lopuksi täytyy todeta, että saimme mahtavan määrän erinomaisia hakijoita, joista kohtalaisen suuren osan kanssa myös kävin haastattelut läpi. Haastattelut olivat myös mukavia ja niiden kautta pääsin tutustumaan moniin itselleni uusiin alan asiantuntijoihin – toisaalta erittäin kokoneisiin HR-alan asiantuntijoihin ja toisaalta sitten erittäin innostuneisiin alalle tulossa oleviin vasta valmistuneisiin kehittymässä oleviin asiantuntijoihin. Oli mukava päästä tekemään rekrytointivalinnat erinomaisesta hakijaryhmästä.

Kiitos kaikille osallistuneille!